Mudin töyräs
Julkaistu vuoden 2024 kyläyhdistyksen Mettis-lehdessä:
Metsäkansan historiaan liittyy monia mielenkiintoisia nimiä kuten Luukurkku, Pukinpoika, matkasihteeri Siren, torikokousten räyhääjä rouva Kemppi jne. Näitä kaikkia yhdistää kuitenkin ennen muuta paikka eli Metsäkansan kylän keskeisellä alueella sijaitseva ns. Mudinojan laakso ja Mudin töyräs. Se on vanhinta ja keskeistä osaa Metsäkansan kylää.
Mudinojan laaksossa virtaa nimensä mukaisesti Mudinoja, jonka latvajärvenä on noin hehtaarin suuruinen Niittystenjärvi. Mudinoja laskee osittain kuivattuun Ylenjärveen ja siitä edelleen Ylenjokea myöten Liponselälle. Vedenpinta Ylenjärven-Niitystenjärven välillä on ollut aikaisemmin paljon nykyistä korkeammalla. Mudinojan laaksossa on ollut laajempi järviallas, jonka kynnys on ollut Ylenjärven länsipuolella. Akateemikko Martti Rapolan mukaan nämä vesistöalueet soveltuivat aikoinaan yhdistäviksi kulkuteiksi.
Mudinojan laaksossa tiedetään sijainneen jo kivikaudella pienempiä asutusryhmiä. Niittystenjärven eteläpuolella, Mudinojan länsipuolella ja peltoharjanteen etelärinteen alaosassa on tasanteilla havaittu parikin kivikautista asuinpaikkaa.
Kansallismuseon kokoelmiin on alueelta siirretty useita kivikautisia esinelöytöjä kuten kirveitä, oikokirveitä sekä talttoja. Niin ikään metsästäjien ja eränkävijöiden matkasta jääneitä tuluskiviä on löydetty useampia.
Mudinoja talvella 2023-24. |
Varhaisimmat asukkaat eivät viljelleet maata, joten asutus sijoittui rantojen läheisyyteen ennemminkin metsästystä ja kalastusta silmällä pitäen. Varhaiset asukkaat samosivat vesireittejä myötäillen syvemmälle sisämaahan turkiseläinten perässä.
Martti Rapolan mukaan varhaisen kauden asukkaat olivat ”toista, perin vanhaa heimoa”. Näiden kivikauden ihmisten esiintymisen alueella katsotaan liittyneen ns. Suomusjärven kulttuuriin.
Kirjallisia Lähteitä ei loppujen lopuksi ole kovin pitkältä ajalta. Mudinkin kylästä varhaisin kirjallinen maininta on ”vasta” vuoden 1420 käräjäpöytäkirjassa. Silloin oli jo muotoutunut taloryhmiä, joita voidaan sanoa kyliksi. Ajan taloja kuvataan yksinkertaisiksi talonpoikaistaloiksi, joiden rakennukset saarsivat pihapiiriä neliönmuodossa. Aita jakoi pihan karja- ja miespihaksi.
Ennen vuotta 1640 Mudin kylässä oli useampia taloja, ja niistä ns. Mudin töyräällä sijaitsi kaksi taloa Mudinojan eteläpuolella ja kolme pohjoispuolella. Mielenkiintoista onkin, että nykyisellään töyrään eteläpuolella ei ole yhtään taloa tai edes merkkejä niistä.
Vuosien 1765-1792 välillä Metsäkansassa tehtiin isojako, jonka tavoitteena oli antaa kullekin talolle lukuisten erillään olevien sarkojen sijaan muutama isompi peltolohko. Tämän isojaon myötä Mudinojan eteläpuolinen osa autioitui, koska eteläpuoliset kaksi taloa, Suojala ja Pukkila, siirtyivät pohjoiseen, Niittystenjärven eteläpuolelle. Pukkilan oli varhaisina aikoina omistanut mm. Erkki Pukinpoika.
Pitäjänkartassa 1840-luvulta esiintyy asutusta enää vain ojan pohjoispuolella. Tämä vanha kylätontin osa, Mudin töyräs, on pääosin nykyisen Vanhatalon (Vanha-Uotila) tilakeskuksen alla.
1900-luvun alussa Mudin töyräällä sijaitsivat edelleen Vanhantalon (Vanha-Uotila), Mikkolan ja Uuden-Uotilan (Uusitalo) pytingit sekä niihin kuuluvat talousrakennukset kuten navetat, riihet, saunat , aitat, ladot sekä puorit. Talojen varhaisiin omistajiin olivat kuuluneet aikanaan muun muassa alussa mainitut Erkki Luukurkku ja Erkki Olavinpoika.
Kun Aukusti Mikkola vuonna 1907 myi Mikkolan talon Kaarlo ja Elisabet (Betty) Arolalle. Mudin töyräälle nousi tämän jälkeen vielä Arola-Mikkolan pytinki talousrakennuksineen.
![]() |
Mikkolan talo Mudin töyräällä. |
Vuonna 1912 Heikki ja Amanda Uotila puolestaan myivät Uuden-Uotilan Aukust ja Vilhelmiina Rooselille, Ville Keskiselle sekä Oskari ja Ida Mattilalle.
Kansalaissodan myllerryksessä Mudin töyräs kuten koko muukin Metsäkansa, joutui punaisten murhapolton kohteeksi Markun päivän yönä 25.4.1918. Mikkolan ja Arola-Mikkolan rakennukset poltettiin, mutta Vanhatalo jäi polttamatta, koska Metsäkansassa ”kuvernööriksi” kutsuttu teurastaja-Sipi kielsi polttamasta taloa. Samoin Uuden-Uotilan vieraspytinki säilyi. Se oli toiminut Sääksmäen-Metsäkansan nuorisoseuran ensimmäisenä toimitilana vuodesta 1912 alkaen, mutta Uuden-Uotilan pytinkiä oli annettu aikaisemmin myös työväenyhdistysten kokouksiin, joissa olivat vierailleet puhumassa mm. matkasihteeri Siren sekä tunnettu torikokousten räyhääjä rouva Kemppi ynnä muita punaisia agitaattoreita.
Kun sodan jälkeen kylän poltettuja taloja alettiin rakentamaan uudelleen, ei Arolan taloa enää tehty Mudin töyräälle vaan talon paikka siirtyi kauemmas nykyisen Horkantien varteen. Tosin tännekään sitä ei alun perin ajateltu, vaan lähelle Lempääläntietä, nykyisen Lepistön paikalle. Uuden talon paikkaan vaikutti kuitenkin myös ns. uusjako, joka oli aikaisempaa isojakoa täydentänyt vuosina 1859-1930 suoritettu maanvaihtotoimenpide.
Vanha Mikkolan talo katosi tuhopolton myötä kokonaan kartalta ja talon leskiemäntä perikuntineen rakensi uuden talon, Tyynelän, lähemmäs Raittilaa. Tämäkin talo on sitemmin purettu ja siitä on jäljellä vain kivimuurit metsän keskellä.
![]() |
Tyynelän kivimuureja metsän keskellä. |
Myöskään tuhopoltosta säilynyt Vanhatalo ei ole enää sama alkuperäinen rakennus. Vanha rakennus on purettu pois vuonna 1958. Uuden-Uotilan säilynyt pytinki purettiin huonokuntoisena ja kylmänä kortteerina pois, kun Sääksmäen Metsäkansan nuorisoseura ry rakensi uuden komean toimitalon, Tapiolan, kylän keskustaan vuonna 1923. Uuden-Uotilan peruskiviä pilkistää yhä maaperästä Mudin töyräällä.
Kommentit
Lähetä kommentti