Pieni Suuri Mies - J.E. Virtanen

Tässä editoimattomassa muodossa vuoden 2024 Sääksmäki-lehden juttu:

"Aikalaiset muistavat metsäkansalaisen  Juho Emil Virtasen pienikokoisena, voimakkaana aatteen miehenä. Virtanen ajoi oman ammattkuntansa asioita, oli mukana nuorisoseuratoiminnassa sekä hankkimassa omaa kirkkoa paikkakunnalle. 1920-luvulla Juho Emil Virtanen oli myös mukana Sääksmäen kunnallispolitiikassa maalaisliiton ja edistyspuolueen riveissä.

RÄÄTÄLIEN PUOLESTAPUHUJA

Juho Emili Virtasen alkuperäinen nimi oli Johan Emil Andersson. Hänen vanhempansa Iisakki (Isaak) Andersson Virtanen ja äiti Vilhelmina Gustafsdottir (o.s. Lindberg) olivat vaatimattomissa oloissa eläneitä maatyöläisiä Metsäkansan Ylenjoen kylässä. Ylenjoki oli Metsäkansan seitsemästä kylästä suurimpia Mudin kylän ohella. Juho Emil Virtasen molemmista vanhemmista aika jätti jo ennen kuin poika saavutti kymmenen vuoden iän.

Täysorpo poika joutui Rantoolle räätäli Löfordille. Täällä hän oli 16-vuotiaaksi asti ja pääsi räätälintyön alkuun. 

Räätäli oli käsityöläinen, joka ennen teollisen vaatteiden valmistuksen syntyä teki suurimman osan vaatteista niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Kaupoissa ei ollut pukuja saatavilla kovin moneen lähtöön. Erityisesti pyhävaatteet, kuten tumma puku, teetätettiin räätälillä. Isojen talojen isäntien, kauppiaiden, kirkon ja virkamiesten puvut olivat lähes poikkeuksetta räätälin tekemiä.

Löfrodilta Virtanen siirtyi räätäli Bernhard Penttilän palvelukseen Valkeakoskelle. Valkeakoskelta Virtanen siirtyi Tampereelle, jossa työskenteli kaksi vuotta tunnetussa räätäli Otto Tikanderin liikkeessä.

Lähde: Kalevan Kansan Joulu 01.12.1910

21-vuotiaana Virtanen matkusti Pietariin ja  pääsi työhön räätälimestari E.Eklundin liikkeesseen.  Työn ohessa hän valmistui räätälimestariksi ja lisäksi hän pääsi sisään myös kirjoitus- ja luvunlaskun taitoihin. Kouluja käymättömälle metsäkansalaispojalle tämä oli valtava edistysaskel.

Pietarista palattuaan Virtaen työskenteli eri paikkakunnilla eteläisessä Suomessa. Oma räätälinliikekin hänellä oli niin Alavudella kuin Kangasalla. 

MONESSA MUKANA

Kun Virtanen palasi Tampereelle, hän avioitui Hanna Tarkan kanssa. Virtaset asettuivat Tammelan kaupunginosaan.  Omaan kotikaupunginosaansa Juho Emil oli perustamassa lukusalia, lainastoa, juttutupaa sekä Tammelan kansakoulua.


Juho Emil Virtanen oli aktiivinen useissa seuroissa, jotka liittyivät hänen oman ammattinsa harjoittamiseen. Vuonna 1890 perustetun Tampereen räätälien ammattiosaston puheenjohtajana hän toimi kolme vuotta. Tuohon aikaan ammattiosastoihin kuului myös työnantajia. Ammattiosaston edustajana hän matkusteli kokouksissa ympäri Suomea.

Räätälien liiton palkanjärjestystoimikunnassa Virtanen puhui erityisesti maalaisräätälien heikosta asemasta ja palkkauksesta.  

Tampereen räätälien ammattiosastossa Virtanen oli laatimassa pontta yhteishankintojen puolesta. 25.08.1907 julkaistun ponnen mukaan tulisi perustaa pukimo-osuuskuntia, joiden tarkoituksena on yhteisostojen edistäminen yhdessä maalaisräätälien kanssa. Näin voitiin saada materiaaleja ja tarvikkeita edullisemmin.

Tampereen Osuuspukimo perustettiin vuonna 1908. Perustavassa kokouksessa puhetta johti Juho Emil Virtanen. Hänet valittiin myös osuuskunnan hallitukseen. Parhaimmillaan osuuskuntaan kuului yli 50 työntekijää.

Huhtikuun alussa 1908 Tampereen Osuuspukimo avasi oman liikkeen osoitteessa Kyllikinkatu 17. Liikkeessä otettiin vastaan kaikkia räätälintyöhön liittyviä tilauksia. Kangasvarastossa kerrottiin olleen laaja valikoima laadukkaita kotimaisia ja ulkomaisia kankaita.

Lähde: Kansan Lehti 30.11.1908

Ammattiosastossa seurattiin ulkomaalaisen ammatillisen liikkeen kehitystä ja räätäleillä oli työnantajien ja työntekijöiden kanssa yhteinen äänenkannattaja Vaatturi.

Lähde: Vaatturi 01.01.1903
 

Syksyllä 1908 Virtanen muutti perheensä kanssa takaisin kotikyläänsä Metsäkansaan.  Asunto oli aivan Metsäkansan kylän keskustassa, niin sanotun Kansankedon läheisyydessä Vahtimäessä.

Vanhaa Vahtimäkeä (oma kuva)

Kansankedon ympäristössä asui muitakin erilaisia itsellisiä käsityöntekijöitä. Kyläläiset kutsuivat tätä Metsäkansan keskeistä paikkaa Kaupungiksi. Parvelin pirtistä käsin Virtanen jatkoi räätälin ammatissaan kulkien ompelukone ja prässi mukanaan taloissa ompelemassa.

Virtanen oli tutustunut nuorisoseuraliikkeeseen ollessaan räätälinä Kangasalla 1800-luvun loppupuolella. Hän oli myös liittynyt Kangasalan Nuorisoseuran jäseneksi. Nuorisoseura tarjosi opinhaluiselle miehelle elävöittäviä aiheita ja Virtanen luki suurella innolla nuorisoseuralehti Pyrkijää.

Vuonna 1910 J.E. Virtanen ryhtyi perustamaan nuorisoseuraa Sääksmäen Metsäkansaan.

Seura perustettiin 26.12.1910 ns. Naakan talossa Rytiälän kylässä.  J.E. Virtasesta tuli seuran monivuotinen puheenjohtaja. Hän oli myös mukana perustamassa nuorisoseuroja Pyörönmaahan vuonna 1913 ja Valkeakoskelle vuonna 1921.  Pyörönmaan Nuorisoseura on purettu vuonna 2017 . Valkeakosken Nuorisoseura päätti keskeyttää toimintansa toistaiseksi 26.09.1928 pidetyssä kokouksessa.

Lähde: Valkeakosken ja Sääksmäen Sanomat 14.10.1926

  EDISTYSHARRASTEITA KANSALLE

Hämeen Nuorisoseurojen Liiton johtokuntaan kuuluessaan Virtanen kiersi liiton matkapuhujana edistämässä nuorisoseura-aatetta.   Hän piti nuorisoseuroissa puheita ja esitelmiä, lausui, kertoi taruja ja murrejuttuja sekä osallistui näytelmien roolitukseen. Näytelmätoiminta olikin Virtaselle tuttua, sillä hän oli ollut Tampereen Työväen Teatterin  johtokunnassa viisi vuotta toimien sekä johtokunnan puheenjohtajana että sihteerinä.

Nuorisoseuratoiminnassa Virtanen korosti itseopiskelun merkitystä. Edistys, valistus ja itsekasvatus olivat hänen maailmankatsomuksensa keskiössä. Hän alusti keskustelukysymyksiä ja kirjoitti sanomalehtiin. J. E.  Virtanen toimi Valkeakosken ja Sääksmäen Sanomien säännöllisenä avustajana. Olosuhteisiin nähden laajasta ja arvokkaasta kotikirjastostaan hän ammensi lisää tietoa.

 Myös Sääksmäen Metsäkansan Nuorisoseuran omaa suurehkoa kirjastoa Virtanen oli aloittamassa vuonna 1910. Nuorisoseuroissa, etenkin maaseudulla, katsottiin, että jäsenten olisi sitouduttava harrastamaan erittäinkin hyödyllistä, mm. maataloutta ja perhe-elämääkäsittelevää kirjallisuutta. Kirjallisuus hyödyn ja tiedon tuojana liitettiin nuorisoseura-aatteeseen.

Sääksmäen Metsäkansan Nuorisoseurasta tuli nopeasti yksi alueen aktiivisimmin toimineista nuorisoseuroista, jolla oli useita alajaostotoimikuntia.

Vuonna 1912 nuorisoseura hankki toimipaikakseen Uuden-Uotilan vieraspytingin Mudin kylästä. Rakennus oli säästynyt sisällissodassa vuonna 1918, jolloin punaiset polttivat perääntyessään suuren osan kylän taloista. Tässä toimitalossa pidettiin seuran kokoukset ja illanvietot.

Lähde: Hämeen Sanomat 24.10.1912

Hankittu talo oli kuitenkin vanha ja pian syntyi ajatus rakentaa oma seurantalo, joka soveltuisi paremmin seuran käyttöön. Uusi komea nuorisoseurantalo Tapiola vihittiin käyttöönsä 26.12.1923. Uuden Uotilan rakennus purettiin ja soveltuvilta osin materiaaleja käytettiin uuteen rakennukseen.

Uuden-Uotilan pytinki (Lähde: Erkki Seppälän lahjoitus Sääksmäen-Metsäkansan Nuorisoseuralle)

Virtasen perheen lapsista erityisesti Lempi (myöhemmin Uotila) ja Inkeri (myöhemmin Kangas) kävivät nuorisoseuran kokouksissa ja iltamissa. He myös osallistuivat ohjelman suorittamiseen. Vuonna 1923 Inkeri tuli valituksi Suomen Nuoriso Opistoon Hämeen Nuorisoseurain Liiton edustajana. Kurssin jälkeen Inkeri Virtanen kiersi ohjaajana Hämeessä eri nuorisoseuroissa. 

OMA KIRKKO METSÄKANSAAN

Juho Emil ja Hanna Kallentytär Virtasella oli yhdeksän lasta. Hanna-puolison äkillisesti kuoltua vuonna 1926 perheen isän vastuulle jäivät huollettaviksi heidän alaikäiset lapsensa.

Lähde: Sääksmäen Sanomat 22.04.1926

Räätälin työn ohessa Juho Emil Virtanen ryhtyi myös postinkuljettajaksi samoin kuin tyttärensä Lempi. Posti kuljetettiin kylälle kolmasti viikossa. Reitti kulki Kärjenniemen postipysäkiltä Metsäkansan koululle ja sieltä Ylenjoen kylälle päätyen Lipon kylän Mikkolan taloon.

Elämän kohtalo käänsi Virtasen elämänkatsomuksen voimakkaasti kristilliseksi. Hän alkoi nyt käyttää aikaansa nuorison kristilliseen kasvattamiseen toimien paikkakunnalla muun muassa pyhäkoulunopettajana.

Syyskuussa 1929 perustettiin Metsäkansan-Rantoon Rukoushuoneyhdistys. Juho Emil Virtanen oli yksi perustajajäsenistä sekä yhdistyksen puheenjohtaja. Toiminnassa keskeistä olivat kodeissa järjestettävät yksityiset hengelliset kokoukset sekä Metsäkansan kansakoululla pidettävät jumalanpalvelukset (maakirkko). Naiset kokoontuivat myös ompeluseuroihin.

Metsäkansan-Rantoon rukoushuoneyhdistyksen tavoitteena oli saada rukoushuone Pohjois-Sääksmäelle. Rukoushuoneelle ostettiin tontti Pietilän talon mailta (nykyisen Kopolantien ja Kärpäntien välinen alue Kärjenniemessä). Varainkeruu oli kuitenkin hidasta ja työlästä, eivätkä asukkaat olleet erityisen ponnekkaasti asian takana.

Huolimatta Kärjenniemestä hankitusta tontista Virtanen haudutteli edelleen ajatusta omasta Metsäkansaan valmistuvasta rukoushuoneesta. Joinakin pyhinä näet Metsäkansan kylän väkeä oli kolmellakin kirkolla eli Sääksmäellä, Akaassa ja Lempäälässä. Virtanen ymmärsi, että jumalanpalveluksissa kerättävillä kolehtituloilla omaa rukoushuonetta ei tulla rakentamaan - tarvitaan suurempia pääomia.

AALTONEN HALUSI KIVIKIRKON

Kenkätehtailija vuorineuvos Emil Aaltonen oli Juho Emil Virtasen henkilökohtainen tuttava. Aaltonen oli itsekin syntynyt Metsäkansassa. Hänen äitinsä kotimökki oli ollut samaisella Kansankedon alueella, missä Virtanenkin nyt asusteli.

Virtanen matkusti yhdessä talollisten Kustaa Uotila ja Juho Hannula kanssa Tampereelle tapaamaan Emil Aaltosta. Aaltonen kiinnostui hankkeesta, mutta epäili puurakenteisen rukoushuoneen paloturvallisuutta. Hän pyysi saada rakennuspiirustukset nähtäväkseen. 

Aaltonen tuli paikan päälle Metsäkansaan tutustumaan tarjolla olleisiin lahjoitustontteihin todeten tontit kelvollisiksi. Kyläläiset olivat jo ajaneet rakennuspiirujakin Metsäkansan kansakoulun kohdalle, mihin he kirkkoa olivat ajatelleet. Aaltonen kuitenkin piti parhaana paikkana Pietolan Isomäkeä. Pietolan isäntäväki päätyi lahjoittamaan rukoushuoneelle kyseisen tontin.

Tämän jälkeen kauppaneuvos Aaltonen ilmoitti, että hän tulee omilla varoillaan rakennuttamaan Metsäkansaan puisen rukoushuoneen sijaan tiilirakenteisen kirkon.

Pitkään vireillä ollut hanke Metsäkansan kirkosta erotti Rantoon ja Metsäkansan rukoushuoneyhdistyksen. Metsäkansa erkaantui yhteisestä rukoushuoneyhdistyksestä omaksi yhdistyksekseen tammikuussa vuonna 1938. Rantoo jäi toimimaan omaksi rukoushuoneyhdistyksekseen.  Juho Emil Virtasesta tuli uuden Metsäkansan rukoushuoneyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja.


Metsäkansan kyläkirkko kesällä 2024 (omat kuvat)

Kirkon peruskiven laskemistilaisuus pidettiin 24.07. 1938. Kirkko luovutettiin vuorineuvos Aaltoselle 27.01.1939, joka puolestaan luovutti sen Metsäkansan Rukoushuoneyhdistykselle. Ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin 12.03.1939, jolloin Metsäkansan kirkossa myös kastettiin ensimmäinen lapsi rovasti Juho  Walfrid Wallinheimon toimesta. Wallinheimo puhui kasteen symbolisesta merkityksestä upouudessa Metsäkansan kirkossa. Juhannuksena 1939 kirkko vihittiin käyttöönsä. Tähän vaikutti osaltaan myös se, että vuorineuvos Aaltosen lahjoittamat urut valmistuivat vasta toukokuussa 1939.

HAUTAUSMAA KIRKON VIEREEN

Kun kirkko oli valmistunut, Virtanen ei hellittänyt. Hän alkoi puuhata omaa hautausmaata Metsäkansaan. Asiaa vauhditti myös käynnissä ollut talvisota.

Rukoushuoneyhdistyksen kokouksessa Virtanen esitti, että paikkakuntalaiset toivovat Metsäkansan kirkon välittömään läheisyyteen kiireellisesti yleistä hautausmaata. Oli selvää, että Pohjois-Sääksmäen alueelta sotaan lähteneille ja siellä kaatuneille sankareille tarvitaan sankarihauta. Hanke eteni rivakasti ja ensimmäinen sankarihautaus suoritettiin jo 28.01.1940.

Kun marraskuussa 1944 suojeluskunnat ja lottajärjestö määrättiin lopetettaviksi, Metsäkansan Rukoushuoneyhdistys vastaanotti Pohjois-Sääksmäen suojeluskunnan lipun. Suojeluskunnan varat ja omaisuus lahjoitettiin Metsäkansan Rukoushuoneyhdistykselle, Sääksmäen-Metsäkansan nuorisoseuralle ja maamiesseuralle.

Samoin lottien Metsäkansan osasto lahjoitti kertyneet varat ja irtaimiston Metsäkansan Rukoushuoneyhdistykselle nimenomaisesti hautausmaan kunnossapitoa varten.

 Vuorineuvos Emil Aaltosen täyttäessä 80 vuotta vuonna 1949 J.E. Virtanen  ja Kustaa Uotila kävivät onnittelukäynnillä hänen luonaan ja toimittivat samalla vuorineuvokselle Metsäkansan kirkon ja hautausmaan 10-vuotiskertomuksen.

KIITOKSELLA JA KUNNIOITUKSELLA

Juho Emil Virtanen kuoli 11.07.1954. Hänet peiteltiin oman rakkaan kotikylän hautausmaan multiin 25.07.1954. Keskikesän parhaimpaan aikaan surusaattoon osallistui lukuisa joukko jälkipolvea sekä suuri joukko kyläläisiä. Rukoushuoneyhdistys lahjoitti J. E. Virtaselle hautapaikan aivan kirkon pääoven läheisyydestä. Myöhemmin hautapaateen on kiinnitetty myös Hanna-puolison muistolaatta.

Metsäkansan Rukoushuoneyhdistys vietti Juho Emil Virtasen 100-vuotismuistojuhlaa 29.09.1974 Mikkelinpäivänä.

Vuonna 1980 Sääksmäen Metsäkansan Nuorisoseuran täyttäessä 70 vuotta päiväjuhla alkoi jumalanpalveluksella Metsäkansan kirkossa. Jumalanpalveluksen jälkeen oli seppeleenlasku seuran perustajan Juho Emil Virtasen haudalle.

Juho Emil Virtanen (Lähde: Metsäkansan kyläkirja, luovuttanut Veikko Armas Virtanen)

J.E Virtasen hauta kesällä 2024 (omat kuvat)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vastavalmistuneen kirkon viereen toivottiin kiireellisesti hautausmaata.

Alaston Aatami tullasi maitoa