Lapsiakin kävi Viialan Lasitehtaassa työssä.
Viiala sijaitsi lähellä Konhoa ja Metsäkansaa. Välissä oli vain Vanajaveden Jumusen-Konhonselän vesialue.
Monessa kodissa on edelleen vanhoja vuonna 1890 perustetun Viialan lasitehtaan tuotteita.
Lasitehtaassa oli aluksi käytössä vain yksi sulatusuuni, jossa valmistettiin pulloja. Myöhemmin tuotteisiin kuuluivat myös lääkelasi, teknillinen lasi ja talouslasi.
Viialan lasitehtaan omisti Viiala Oy, joka lasitehtaan ohella harjoitti huomattavaa sahaliikettä. Kiertotalouden mukaisesti sahalta syntyvä ripa- ja muu puujäte käytettiin lasitehtaassa, joka oli tunnettu polttoaineen kulutuksesta.
1930-luvulla Viilan lasitehdas oli peräti kolmanneksi suurin lasitehdas Suomessa.
Vuonna 1938 Viiala Oy myi lasitehtaan Ahlström-yhtiölle. Tehtaan toiminta lopetettiin heti kaupan synnyttyä. Lasitehtaan koneet siirrettiin osaksi Iittalan ja osaksi Karhulan lasitehtaisiin, joiden tuotantoa laajennettiin. Jotkut Viialan lasitehtaan ammattityöntekijät siirtyivät myös uusille paikkakunnille. Tehtaassa oli lopetettaessa n. 250-300 työntekijää.
Viiala Oy:n sahatoiminta jatkui lasitehtaan lopetuksesta huolimatta.
Ikävämpää Viialan lasitehtaan historiaa on se, että lasitehtaalla käytettiin lapsityövoimaa. Kun toiminnan tarkastaja tuli lasitehtaalle, lapsityövoima piilotettiin.
Marraskuussa v.1927 muuan 15-vuotias konholaispoika, joka kävi lasitehtaalla työssä, kulki työstä kotiin jään yli. Poika oli aamulla työhön mennessään kulkenut saman tutun jääreitin. Päivällä kuitenkin reitin poikki oli kulkenut laiva ja poika lähti ylittämään laivareittiä. Ilmeisesti poika teki arviointivirheen murtuneen jään uudeelleen kovettumisesta ja niinpä jää petti. Poika vajosi jäihin. Myöhemmin pojan todettiin jäljistä päätellen onnistuneen nousemaan kerran jäälle, mutta hän oli vajonnut uudelleen. Häntä ei onnistuttu voimakkaan virtauksen ja jääpeitteen vuoksi enää löytämään, vain lakki ja käsineet osoittivat hukkumispaikan.
Kommentit
Lähetä kommentti